Black Angel Life

Mulla olikin jäänyt tälläinen teksti kesken kun viimeks yrittänyt kirjoittaa; Olen ollut yli 3 viikkoa kovassa yskässä että ihan keuhkoihin on sattunut. Pari viikkoa sitten kävin lääkärillä joka totes että virusta on. Hoitaja otti keskisormen päästä verta joka oli 18mg, lääkärin mukaan hieman koholla..öö, mitähän se normaalisti on tai pitäisi olla..ei kai noin paljoa tai ainaki mitä muru puhui. Nyt lauantaina kävin Acutassa kun lauantai aamuyönä yskin niin että happi olis varmaan ennen pitkään loppunut tai ainakin muru niin mua pelotteli. Joo Acutassa tuli tosiaan käytyä, lääkärissäkin joka totesi että mulla on keuhkokuume. Sain siihen sitten lääkkeet ja tänään kävin keuhkokuvissa uudestaan että nähdään auttoko lääkkeet. Jäin siis...

Enpä muista koska viimeksi olis tullut kirjoitettua. Joo, niinku otsikko jo kertooki olen flunssassa. Olipa mahtia tulla viikonlopuksi kipeäksi jolloin lapset tiiviisti kotona. Onneks ovat osanneet olla vähemmän tappelematta. Myös on vanhin lapsi kipeenä, ollut torstaisesta asti. Ekana päivänä oli 38,5. Yskää sillä ollut alku viikosta asti, muistaakseni. Se on ihan kamala yskä, en tiedä mitä tekisin että saisin edes vähän yskää pois kun sillå on vielä astmaki niin toivon ettei mene niin pahaksi että pitäisi sairaalaan lähteä. Astma lääkettä ollaan kyllä otettu nyt tiiviisti mutta ei ole auttanut. Toinen niistä alkaa vielä olemaan loppuki. Täytyy viimestään maanantaina mennä kyllä lääkäriin jos yskä ei hellitä. Kun ei tee mieli lähteä acutaan istumaan. Itsellä ei o...

Tunnen olevani yksinäinen sen suhteen kun ei ole kavereita tai paremminkin ystävää jonka kanssa nähdä, soitella muuten vaan, laittaa viestiä, puhua kaikesta.. Käydä kahvilla, kirpputoreilla, lenkillä, pyöräilemässä joka tsemppais mua ja mä sitä.. Tuossa kyselin yhden kaverin jonka kanssa kesälomalla tavattiin muutaman kerran niin kuulumisia ja kertoi että on muuttanut pois täältä. Välillä sitä miettii mikä tarkoitus minulla on? Onko mut tarkoitettu olemaan vaan kotona, tekemään kotitöitä; ruokaa, siivoamaan, peseen pyykkiä ja tiskiä, koiran ulkoilutuskin on mun heiniä (tietysti ihan kiva että välillä pääsee neljän seinän sisältä pois mutta kumminkin). No lapset vielä niin pieniä ettei voisi tai onhan tuo isompi halukas viemään mutta en tiedä uskaltaako viel...

Rupesin yks päivä lukemaan Jonakin päivänä kaduttaa -kirjaa. Kirjoittanut Minttu Vettenterä. Kuinka moni on lukenut sen? Silloin kun se tuli myyntiin niin hommasin sen. En muista olenko lukenut kertaalleen läpi, ainakin on sivu käännetty jostain kohtaa. Mutta nyt alotin lukemaan alusta asti. Mietin samalla omaa nuoruuttani kun mua kiusattiin ala-asteelta ammattikouluun. Vaikka ammattikoulussa pitäs olla Aikuisia mutta eivät ne olleet. Tunnustan kyllä myös olevani kiusaaja mutta enemmän olin kiusattu. En muista omien kiusattujeni nimiä mutta jos muistaisin pyytäisin anteeksi vaikka tuskin heitä varmaan enään kiinnostaisikaan. Sitten mietin että mun kiusaajat ei ole pyytäneet multa anteeksi, koskaan. Eivätkä he ole halunneet olla mun kanssa missään tekemisissä. Vaikka joskus facebookissa olin ottanut yvllä yhteyttä, ajatellen että voisimme oll...

Niin tuntuu joltain lauantaiselta, eilenkin. Reissattiin tosiaan mökille lasten kanssa eilen ja lapset jäi sille tielle torstaihin asti. Ihan kiva oli mennä sinne. Meillä oli jo nälkäki. Tsekkasin mökin jääkaapit ja totesin ettei niistä meille riitä. Ei kun autoon ja kohti Parkanoa kauppaan. Mummullekin sieltä piti jotakin tuoda. Mutta ei hänellä ollut kuulemma sillä hetkellä rahaa, ei lompakossa eikä kortilla. Just viikko sitten saaneet vanhasta talostaan rahat. No kui ne pystyy elättään lapset jos niillä ei olis ollu muutaman päivän ruuat jääkaapissa. Kun takasin mökille päästiin, mies meni tekeen grillikotaan valkeeta ja paistamaan meidän ruokaa. Mä sillä välin pahotin mieleni kun lapseni ei kunnioittanut mua. Kertoi sisällä että voisinko heille mennä rannalle tekeen leirin. Eli teltta olisi pitänyt pystyttää. Kieltäydyin koska maa oli märkää, vähän väliä sato vettä. Lapsi ei sitä ymmärtänyt ja lähti itkien meneen luotani. Huusin että tulisi takaisin. Ei tullut ja meni multa kasa...

Ensin kivat uutiset.. Sain kirjekaverilta kirjeen johka aloin jo vastaamaan.. :) Lasten kanssa tehtiin pirtelöä tai smoothiee riippuu kuinka sen kukin katsoo.. Ensin mä tein, sitten halusi vanhin ja nuorin perässä. Hyvää tuli kaikista. Sitten niihin huonoihin.. Tossa siivoskelin keittiöö, laitoin tiskikonetta ja pesin käsin. Yhtäkkiä aloin vuotaan kyyneliä. Tänään uudet omistajat ostivat lapsuuden kotini.. :'( Huomenna pitäisi mennä tekemään se kauan odotettu puukuorma. Mietin tuossa että kannattaako mun nyt viettää aikaa lapsuuden kodissa vielä kun voin vai olla mahdollisimman kaukana koko talosta?? En vaan tiedä..en osaa vastata. Haluaisin vaan pois koko maailmasta nyt. Vajota maan alle kunnes tää painajainen on ohi. Eikä näin koskaan tulisi käymään. Meen nyt suihkuun pimeään, yksin itkemään tä...

Tänään ollu suht. Ok päivä. Puolen päivän jälkeen lähdettiin kauppaan, citymarkettiin tuohon lähimpään eli Turtolaan. Sielä oli hienoja reppuja mutta se hinta. Se minkä tuo lapsiki haluaisi niin 40e!! Huhhuh.. Täytyy varmaan jotakuta pyytää ostamaan toiselle uus reppu ku mä ostan toiselle. Sitten tultiin kotio. Mies rupes väsäämään ruokaa kun ite lähdin toisen lapsen kanssa ulos, käytiin kattomassa että mitä ambulanssi puuhasi..kai olivat jonkun ottaneet kyytiin tai en tiiä kun siinä olin Ylen auto vieressä. Just lähtemässä molemmat kun saavuttiin paikalle. Sitten käveltiin Saleen ostaan vähän herkkuja. Katsottiin tossa äsken tabletin kautta uus leffa - Pöö joka kertoi Ohosta. Hauska oli. Kokeiltiin mun vanhaa popcorn konetta. Miehelläki sellainen joskus ollut niin osasi käytt...