Hiljaisuus

Sain lapset sänkyihin. Joo sanoin tuossa eilenkö se oli että kirjottelen blogiin uutta tekstiä mutten sitten kirjoitellutkaan kun en päässyt koneelle. Mutta nyt on enemmän kerrottavaa kun eilen olisi ollut..

Leivoin pätkis-muffineita (minttusuklaamuffinit)

1  pätkis mini bites -pussi
150g margariinia
1 1/2 dl sokeria
2 kananmunaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2 1/2rkl kaakaojauhetta
1 1/2dl maitoa tai kermaa

 Koristele; kermavaahdolla ja päälle voi laittaa suklaa rouhetta

Leikkaa puolet pätkiksistä rouheeksi ja säästä loput muffinit sydämiksi. Vaahdota
margariini ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan
maidon/ kerman kanssa. Lisää lopuksi rouhe nuolijalla sekoittaen.
Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinienvuokaan. Aseta päälle yksi pätkis ja peitä taikinalla. Paista 225 asteessa 12-15minuuttia. Anna jäähtyä.

Tuossa sunnuntaina tein ekan kerran elämässäni vohveleita. Tuli tosi hyviä, pakko tehdä joku päivä uus satsi =)

Sitten pirtelöä väsäilin vanhimman toukan kanssa.

Siihen laitettiin;

muutama banaani pilkottiin,

mansikoita sulatettiin,

maitoa laitettiin jokunen 3-4dl

2rkl siirappia ja

sekoitettiin.

Joo, jospa sitten vaikka vähän surkeisiin asioihin...

Näin tuossa yhtenä yönä unta, että olin raskaana. Olin todella toivonut sitä lasta. Tiesin sen olevan tyttö. Mutta kun synnyttämään pääsin niin se vietiin multa, en saanut sitä edes syliini heti synnytyksen jälkeen.. :( sitten sen joka sen lapsen vei, oli mun exä ja sen puoliso. Sain tiedon, että voin lapsen hakea heiltä seuraavana päivänä. Yritin kumminkin saada exääni kiinni että olisin tulossa vauvaa tulossa hakemaan tänään. Sitten olin jossakin ostoskeskuksessa, itkin ja etsin sitä vauvaa. Sielä oli minun vanhempanikin. Sitten joku mies tuli sinne jonka kanssa seurustelin (hän näytti ihan joltain näyttelijältä unessa). Sitten sinne ostoskeskukseen tuli joitaki hulluja pyssyjensä kanssa. Minä itkin, etsin vauvaani ja odottelin miestäni.
Sittenpä kai heräsin kun olin lähdössä mieheni kanssa pois. Ei tällä unella oikein ollut päätä eikä häntää. Mutta se mikä jäi enemmän mieleeni unessa, oli kun vauva vietiin minulta pois enkä saanut häntä takaisin.

Kävin tänään haudalla, vein kynttilät I mummulle, E mummulle ja T papalle. Joka nukkui pois vähän aika sitten. :( Sielä oli jollekin kuoppa kaivettu.. :(
Muistotilaisuus oli ennen Joulua, olevana lauantaina. Nyt sitten viikon päästä lauantaina olisi uurnan lasku. Ajattelin meneväni. Vaikka äitini sanoi ettei siinä kauan kestä ettei minun välttämättä tarvitse paikan päälle mennä mutta haluan. Jos se olisi ollut nyt tulevana lauantaina niinkun äiti vähän epäili niin en olisi päässyt. En edes muista, olin silloin 9vuotias kun äitin äiti, uurna laskettiin. E mummu kuoli -95 vuonna. Minulla on sellainen muistikuva että olisin ollut tilaisuudessa mukana mutta en muista sitten siitä uurnan laskusta mitään..
Onhan se aina niin surullista kun joku kuolee vaikkei se olisi edes läheinen <3
Enkä muista Helsinginkään papasta (isän isä) mitään, vain sen että tilaisuudessa olen ollut mukana ja papan kasvoja olen katsonut kun makasi arkussa.. :(

On tämä elämä vain joskus niin rankkaa ja raskasta..

 ~ Rakastakaa toisianne, niinkuin se olisi teidän viimeinen päivänne ~