Voimaton sunnuntai..

Mietin mitä kirjoitan tai tiedän kyllä mutta mistä aloitan ja miten saisin muotoiltua sen tähän.
En halua kenenkään ymmärtävän väärin. En halua minkään riidan tästä tulevan.
Ehkä jätän kirjoittamatta. Ehkä en.

Kiva että on kavereita mutta jos olisi hyvä kaveri niin varmaan kertoisi asioita ilman että pitää kalastella ulos toiselta että mikä on.
Ja varmaan kuulumisien kysely olisi molemmin puolista.
Ärsyttää kun se olen vain Minä joka kuulumisia kysyy. Eihän sellainen tunnu yhtään kaverilta. Harmittaa vain "menettää hyvä kaveri".

Myös olen miettinyt että eikö sille ihmiselle ole nyt tärkeintä pitää perhe koossa ja huolehtia niistä lapsistaan eronsa jälkeen eikä heti olla singahtelemassa joka suuntaan miehiä kalastelemassa.
Laittaisi ennemmin kotia kuntoon ja ostella huonekaluja tms jos tarve.
Hänellä ei taida juuri kavereitakaan olla (ainakaan kovin paljoa näillä suunnin) mutta kuka haluaa olla kun ei pidä mitään yhteyttä.

En tässä kenenkään nimiä mainitse, tietenkään! Jos tunnistat itsesi tästä tekstistä niin I am sorry että puhuin suoraan tätä kautta.

Huh, alkaa päivä olemaan kohta ohitse. Hyvä niin!
Olen viettänyt tänään krapulapäivää.. Yöllä tuli oksenneltua. Tuli kaikki mitä oli juonut niin ulos. Odotan sitä hetkeä kun saan pojat nukkumaan ja saan kaantua omaan sänkyyn. On vähän vielä heikko olo ja janottaa kovasti..